No nyt pitkästä aikaa kirjoittelen... siis olen hengissä, olen vaan ollut niin kiireinen. No kiireisiin on monta syytä... yksi niistä on työt... olen myös nyt hengaillut paljon äitin ja isukin kanssa, kun tulivat tänne asti minnuu kattomaan :) Ja ei pidä myöskään unohtaa minun ihanaa poikakaveria, jolle olen tietysti suonut myös aikaani :)

Paljon on kerinnyt tapahtua tällä välin kun en ole kirjoitellut. Aloitetaan melkein alusta... Meidän yks paikkuri Mon oli niin huippu silloin kun olin aika rikki, no aika parantaa haavat... Sit oltiin kerran tulossa Monin kanssa lentokentältä ja se tuumas et sen kaveri Ood on kiinnostunut miusta, et se on katellu minnuu kun mie aina kävelen siitä ohi ja kerran kuulemma kuskannutkin minnuu. No mie en tietty tunnetusti oo välittänyt tai huomannutkaan... siis en tykkää yhtään kun samat ihmiset päivästä toiseen huutelee terve terve... jne... enkä yleensä kattele taksi kuskejakaan... no mut taksikuski oli kuitenkin katellut minua... no oodin piti tulla minnuu sit moikkaa tuohon yhelle hotlalle, mut miulla oli töitä ja olin aika kiireinen ja en nähnyt häntä... kuvan sit lähetti Monille joka näytti kuvan miulle, ihan söpön näköinen kaveri oli kuvassa.

Jatkoin kuitenkin töitä ja työt päättyi regenttiin, sanoin sit Monille et soitappas sille pojalle et tulee miut täältä hakemaan... No niinhän se sit tuli miut hakee ja oli ihan mukava.. ehkä vähän hiljainen. Illalla kun menin sit kotia, Mon soitti et Ood haluu lähtee syömään... et voin ottaa Miikun mukaan ja et hänkin tulee. Sanoin et käy ihan hyvin, mennään vaan. Lähettiin sit illalla huikkulaan syömään ja sen jälkeen sit seuraavana aamuna tulikin viestiä... sen jälkeen ollaankin sit enemmän tai vähemmän hengailtu yhessä. Nyt aika paljon, oikeestaan melkein kaiken aikaa kun mie tai se ei oo töissä. Eilen hotellin johtajakin alkoi vihjailee et missäs se siun poikakaveri on.

Ja vanhemmatkin ollaan jo tavattu... Ood miun porukat, useempaan otteeseenkin ja miekin oon jo hänen kotonaan vieraillu. Kivat vahemmat oli, vaikka en hirveesti heidän kanssaan kommunikoinutkaan... äitin kanssa muutaman sanan thaikuksi vaihdoin samoin aina kun äiti soittaa Oodille, ni mie kyselen kuulumiset ja tervehdin ja äiti on iloinen :)

Poitsu on hyvin lutuinen... voi sanoa et varmasti paras poikakaveri mitä miulla on ikinä ollut. Se vaan osaa huomioida minut ihan eri tavalla kuin muut, ei pidä ajatella et miulla ois unelmien rinssi... Ood on kuitenkin thaikku ja omaa omalla tavallaan myös thaikku tavat... yksi niistä on suoraan puhuminen... ei oo mitenkään ihmeellistä et se rupee ravintolassa taputtelee miun vatsaa ja sanoo et olen raskaana 6:lla kuukaudella... siis ja en oikeesti oo, mut kun thaikut vaan voi sanoa niin... ei se ole mitenkään ihmeellistä. Mut sit kun näytän sille sopivaa ilmettä se tajuu kyllä et nyt on puhunut vähän vääriä asioita... ja kaikista parasta on kun ei se puhu huippua enkkua ja joskus kun selitän sille jotain, ni se vastaa okei okei, jos se sanoo sen kahesti se ei ymmärrä mut jos yhesti ni se ymmärtää :) Pikku hiljaa alkaa oppia toisesta jotain ja vähän käsittämään miten toinen käyttäytyy... kovasti mie sille aina opetan kaikkee.. kuten englantia... eilen se sai ystävänpäivä lahjaks sanakirjan :) ja mie sain ihanan puskan ruusuja :)

Keskiviikkona meillä ois tarkoitus lähtee käymään chumponissa, jos vaan säät sallii. Vuokrattas sieltä vene ja sillä lähettäs sitten snorklailemaan... mut pitää nyt katella mimmosta säätä on oikein lupaillut... ettei taas turhaan ajaltas sinne saakka. Mut katotaan nyt... mut en jaksa enää kirjoittaa, taidan rueta lukemaan, toikka auki  vielä pari tuntia ja illalla tervetulo pyöräily... sit on tän päivän työt onneks plakkarissa..  mut nyt pitää lopettaa!!! Moikka moi!